Kuten monet pikkutytöt yleensä, minäkin vinguin omaa koiraa pitkän aikaa, kunnes sain ensimmäisen koirani, Novan, vuonna 1997. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa rodun valinnassa, mutta suuri kiitos äidilleni jonka valinta oli juuri lapinporokoira. Tuon koiran kanssa kasvettiin yhdessä ja opittiin puolin ja toisin virheistämme. Samalla alkoi pitkä taival rotuun tutustuen ja rodun historiaa opiskellen. Kaksi vuosikymmentä rodun parissa on nyt siis täynnä.

Kasvatan lapinporokoiria pienimuotoisesti, tällä hetkellä lähinnä sijoituskoirien avulla. Kotona pyrin pitämään oman koiralukumäärän pienenä. Kasvatuksesssa minulle on ensisijaisesti tärkeää koiran terveys ja luonne, ulkonäköasiat tulevat vasta seuraavana. Nimen edessä olevien tittelien määrällä ei ole minulle merkitystä, kunhan suunniteltu yhdistelmä on toisilleen sopiva muutoin. Tarkoituksenani on tuottaa mahdollisimman rodunmukaisia, terveitä yksilöitä. Kasvattajasitoumuksen olen allekirjoittanut 2011.

Kennelnimi minulle on myönnetty 2016.

Mistä juontaa juurensa kennelnimi Lovinoidan?

Rakastan pohjoista lapin luontoa, sen mytologiaa ja mystisyyttä. Lapinporokoiran juuret ovat pohjoisessa ja haluan että kennelnimi liittyy kiinteästi saamelaisuuteen ja lappiin, siihen mistä rotukin on saanut alkunsa. Lovinoita tarkoittaa shamaania joka saattaa irtautua omasta ruumiistaan ja esiintyä mm. eläimen tai kalan hahmossa. Shamaani nimenä on mielestäni kuitenkin niin käytetty, että halusin jotain erilaista, lovinoita kuitenkin tarkoittaa samaa asiaa.  Kasvattien nimetkin tulevat liittymään kiinteästi saamelaisuuteen ja lappiin, tavalla tai toisella.