Lapinporokoiran historia

"Koira katseli sivusta poromiesten työtä. Miehet pyrkivät kokoamaan poroja huutaen ja ympäriinsä säntäillen. Tokka oli ja pysyi hajallaan, jolloin koira ajatteli itsekseen: "Minä taitaisin homman paremmin."

Koira kävi tuumasta toimeen ja riensi porojen perään äänekkäästi haukkuen. Porot kiinnittivät siihen heti huomiota ja kokoontuivat hallitusti yhteen. Poromiehet olivat sen taidoista otettuja. Ne ymmärsivät koiran arvon ja pyysivät sitä rengikseen."

Lapinporokoiran kantamuotona voidaan pitää esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa olleita koiria. Rodun alkuperästä on kuitenkin myös keskusteltu paljon, koska lapinporokoira poikkeaa selvästi perinteisistä pystykorvista (joilla on neliömäinen rakenne, kippura häntä ja runsas karvoitus). Vanhin todiste lappalaiskoirista löytyy keskimmäiseltä kivikaudelta n. 10 000 vuoden takaa. Silloin koiria käytettiin apuna peuranpyynnissä ja villiriistan metsästyksessä. 

Ensimmäiset tiedot Lapissa harjoitetusta poronhoidosta ovat vasta 1500-1600-luvuilta ja ensimmäiset merkinnät poroja paimentavista koirista ja poronhoidosta löytyvät Olaus Magnuksen vuonna 1555 julkaisemasta Pohjoisten kansojen historia-kirjasta. 
Lapinporokoira on rotuna ikivanha, mutta säännöllisen kenneltyön piiriin vasta 50-luvulla tullut rotu, jonka jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla. Näkyviä tuloksia ei silloin vielä saavutettu.

Toisen maailmansodan loppuvaiheessa käyty Lapin sota evakkoreissuineen oli tuhoisa isku porokoirille. Poroa paimentavan koiran jälleenrakennus alkoi varsinaisesti 1959; tuloksena oli lapinporokoira, jonka rotumerkit Kennelliitto vahvisti v. 1966.
Toinen uhka porokoirien säilymiselle oli moottorikelkkojen tulo poronhoitotyöhön. Tämä aiheutti sen, että porokoirat syrjäytyivät käytännön työstä ja samalla poromiesten mielenkiinto porokoiraa kohtaan väheni.

Mm. palveluskoirakoeoikeuksien saaminen ja rodun hyvä terveystilanne näyttää kuitenkin lisänneen rodun suosiota ja vuosittaiset rekisteröinnit ovatkin ilahduttavasti lisääntyneet. 

Lapinporokoiran rekisteri on edelleen avoin, eli rotuun voidaan ottaa uusia koiria, joiden vanhemmat eivät ole rekisteröityjä. Rotuun voidaan ottaa koiria jotka kuuluvat poronhoitoalueen vielä rekisteröimättömään käyttökoirakantaan. Nämä ovat lähinnä poropaimennuskäytössä olevia koiria ja niiden ensimmäisen polven jälkeläisiä.

Lähteet:

www.lappalaiskoirat.fi

Sanna Karppinen: Lappalaiskoirat - iloisesti läsnä.