Yleistä akitasta

Akita on yksi Japanin vanhimmista ja arvostetuimmista koiraroduista. Se on alun perin kehitetty metsästys- ja vahtikoiraksi, mutta nykyään se tunnetaan ennen kaikkea uskollisena ja arvokkaana perhekoirana. Akita ei ole mikään tavallinen seurakoira - se on koira, joka kantaa mukanaan vuosisatojen perintöä, ja sen olemuksessa on jotain syvästi kunnioitettavaa. Se ei tee numero itsestään, mutta sen läsnäolo tuntuu. 

Koulutus ja harrastaminen

Nykyisin akita on pääsääntöisesti seurakoira, mutta oikein motivoituna sen kanssa voi myös harrastaa kaikenlaista. Akita on älykäs ja oppivainen, mutta sen kouluttaminen vaatii ymmärrystä rodun erikoispiirteistä. Se ei ole koira, joka tottelee käskyjä pelkästä miellyttämisen halusta - se tarvitsee syyn toimia. Tämä tarkoittaa, että koulutuksessa on tärkeää rakentaa luottamusta ja molemminpuolista kunnioitusta. Kovakouraiset tai autoritaariset menetelmät eivät toimi, vaan voivat jopa vahingoittaa suhdetta koiraan. 

Isokokoisena vahvana koirana akita saattaa olla hankalasti hallittava kiihtyessään, joten hyvä peruskoulutus on pohja seesteiseen yhteiselämään. Vahva sosiaalistaminen on erityisen tärkeää, sillä akita voi olla varautunut uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan. Se tarvitsee johdonmukaisen, rauhallisen ja määrätietoisen ohjaajan, joka osaa asettaa rajat lempeästi, mutta selkeästi. Kun suhde on kunnossa, akita toimii mielellään yhteistyössä - omilla ehdoillaan.

Tärkeintä on, että tekeminen on koiralle mielekästä ja että se saa käyttää sekä kehoaan että päätään. Pakottaminen ja liiallinen toisto eivät sovi akitalle - se kyllästyy helposti ja saattaa yksinkertaisesti kieltäytyä yhteistyöstä.

Vaikka akita ei ole hyperaktiivinen rotu, se tarvitsee säännällistä liikuntaa ja virikkeitä pysyäkseen tasapainoisena. Pitkät rauhalliset lenkit luonnossa ovat sille mieluisia, ja se nauttii saadessaan käyttää nenäänsä ja aistejaan. Akita ei ole tyypillinen harrastuskoira, mutta se voi menestyä esimerkiksi jäljetyksessä, rally-tokossa tai jopa vetolajeissa, jos motivaatiota löytyy. Myös nosework ja verijälki voivat olla sille mieluisia harrastuksia. Koska se käyttää mielellään nenäänsä ja sillä voi olla riistaviettiä, on hyvä huomioida, että akita saattaa lähteä hyvin herkästi riistaa jäljestämään. Tästä syystä kaikkia akitoja ei välttämättä pysty pitämään irrallaan ja ne vaativat ulkoilemiseen aidatun alueen.

Ulkomuoto ja turkinhoito

Akita on ulkomuodoltaan keskikokoinen tai hieman keskikokoa suurempi, voimakasrakenteinen näyttävä pystykorva, jonka olemus huokuu tasapainoa ja hillittyä voimaa. Sillä on kippura häntäja pystyt eteenpäin suuntautuneet korvat. Vinot silmät ovat hyvin tunnusomaiset aasialaisille pystykorville.

Akitan turkki on helppohoitoinen suurimman osan vuodesta, mutta karvanlähtöaikoina se vaatii säännöllistä harjausta - ja kärsivällisyyttä. Karvaa irtoaa runsaasti, ja hyvä harja on akitnaomistajan paras ystävä. Muina aikoina viikoittainen harjaus riittää pitämään turkin siistinä ja ihon kunnossa. Akita on myös luonnostaan puhdas koira, joka ei yleensä haise koiramaiselta eikä kaipaa usein pesua. Liiallinen peseminen voi jopa vahingoittaa sen luonnollista ihon ja turkin tasapainoa.

Turkki on kaksikerroksinen: pehmeä ja tiheä pohjavilla, sekä suora, hieman karkea peitinkarva. Vaikka akitalla on kaksinkertainen turkki, se ei kuitenkaan ole arktinen pystykorva, joten se vaatii ulkona asuessaan eristetyn kopin. Vaikka akita onkin hyvin itsenäinen rotu, en silti suosittele sitä pelkästään tarhakoiraksi seurallisen laumasidonnaisen luonteensa vuosi. 

Väriltään akita on yleensä punainen kellanruskea, brindle (tiikerinjuovikas), sesam (punainen kellanruskea, jossa mustat karvankärjet) tai valkoinen. Kaikissa paitsi valkoisessa värissä tulee olla "urajiro", eli valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, vatsassa, hännän alapuolella ja raajojen sisäpuolella.

Luonne - hiljainen tarkkailija, joka valitsee itse ystävänsä

Akitan luonne on yhdistelmä rauhallisuutta, itsenäisyyttä ja syvää lojaaliutta. Se ei ole äänekäs tai levoton, vaan ennemminkin hiljainen tarkkailija, joka seuraa ympäristöään tarkasti ja tekee omat johtopäätöksensä. Vieraisiin se suhtautuu usein varauksella, mutta ei aggressiivisesti - se vain ei tunne tarvetta miellyttää kaikkia.  Perheelleen akita on syvästi uskollinen ja jopa suojeleva. Se ei kuitenkaan ole tungetteleva tai jatkuvasti huomiota hakeva, vaan viihtyy hyvin omissa oloissaan. Se on vahvatahoinen ja oman arvonsa tunteva koira, jolla ei juuri ole miellyttämishalua, joten se vaatii osaavan, johdonmukaisen ja oikeudenmukaisen omistajan. Akita ei siedä kovakouraista kohtelua tai jatkuvaa häirintää. Lasten kanssa se voi olla lempeä ja kärsivällinen, kunhan lapset osaavat kunnioittaa koiran tilaa. 

Akitat ovat yleensä hyvin hiljaisia ja se saattaa jopa ennemmin ulvoa kuin haukkua. Se kuitenkin käyttää ääntään tarvittaessa.

Akita on laumakeskeinen rotu, eikä se välttämättä siedä lainkaan vieraita koiria. Se on toisia koiria kohtaan hyvin dominoiva ja pyrkii usein alistamaan muut koirat. Jos siis etsit koirapuistokoiraa, suosittelen suosiolla kääntymään muun rodun puoleen, sillä kukaan kasvattaja ei voi luvata, että juuri sinulle myyty pentu tulisi myöhemmällä iällä toimeen vieraiden koirien kanssa. Tällaista koiraa ei myöskään tule päästää tekemisiin vieraiden koirien kanssa, koska yhteenotto voi olla hyvinkin verinen. Oman lauman koirien kanssa ne tulevat kuitenkin yleensä hyvin toimeen. 

Terveys

Kuten oikeastaan kaikilla koiraroduilla, myös akitoilla on omat terveysongelmansa. Akitoilla esiintyy autoimmuunisairauksia SA:ta (Sebaceous Adenitis) tai VKH:ta (Vogt-Koyanagi-Harada kaltainen syndrooma / Uveodermatologinen syndrooma, UDS). Näiden sairauksien kantajia tai sairastavia koiria ei tule käyttää jalostukseen.

Rodussa esiintyy myös hammaskiilteen kehityshäiriötä (AI - Amologenesis Imperfecta). Kyseessä on perinnöllinen hammassairaus, jossa kiilteen muodostus tai rakenne on epänormaalia. Sairauteen on kehitetty geenitesti, jonka avulla voidaan selvittää onko koira terve, kantaja vai sairastunut. Vähintään jalostukseen käytettävät koirat on hyvä geenitestata sairauden varalta.

Akitoilla esiintyy myös jonkin verran epilepsiaa, iho-ongelmia (atopia), silmäsairauksia, luusto-ongelmia ja allergiaa. Akitat kuuluvat PEVISA-ohjelmaan, ja astutushetkellä on oltava : 

• Lonkkakuvauslausunto (raja-arvo C)
• Voimassa oleva silmätarkastuslausunto

Pentua etsiessä onkin hyvä kiinnittää huomiota suvussa esiintyviin sairauksiin ja terveysriskeihin. Yhtäkään täysin tervettä tai riskitöntä yhdistelmää ei rodussa ole olemassa.